“Olen harrastanut rug hookingia aktiivisesti kymmenisen vuotta , mutta opin sain jo 50-luvun lopulla, 5-6 vuotiaana, naapurin Gertie-tädiltä. Hän teki tällä tekniikalla “kynnysmattoja” jopa myyntiin asti. Hänen tyttärellään on säilynyt muutamia äitinsä tekemiä mattoja, mutta mielenkiinto mattojen tekemiseen ei juuri ole periytynyt.
Gertie-tädillä oli tiettävästi “kytkyjä”  Pohjois-Amerikkaan, ainakin Kanadaan, joten luultavasti hän sai oppinsa sieltä, tytär ei osannut kertoa. Muistikuvien mukaan hänen mattonsa olivat hyvin perinteisiä, kuviot keskellä ja reunoilla boordit. Hän oli hyvin sukkela, ja oli valtavan kiehtovaa seurata hänen työskentelyään.
Gertie-täti kutsui tätä harrastusta påtaamiseksi, suomenruotsalainen kun oli. En tiedä oliko se hänen itsensä keksimä nimi, påtahan tarkoitta kaivella. Joten meidän kylällä on aina puhuttu potaamisesta, ja puhutaan vieläkin.
Kun päätin vihdoin 2000-luvun alussa kokeilla tätä tekniikkaa, sain lainata Gertie-tädin koukkuja, joten ne ovat olleet minulla pian 10 vuotta lainassa. Korkea aika saada omat koukut! Mieheni on yrittänyt erilaisista vanhoista ruuvimeisseleistä valmistaa koukkuja, mutta sellaista “käteen sopivaa” ei vielä oikein ole syntynyt.”

Nyt noita koukkuja on siis Suomessakin tarjolla, vaikkakaan ei aivan samaa mallia.

Tämän harrastajan töitä on näkyvillä myös Tikkelin Rug hooking -galleriassa. Iloksenne liitän tähän kuvan, joka esittää kirjeessä mainitun Gertie-tädin lehmiä.

Tekijä Helena Fredriksson

Rug hooking on siis matonvalmistustekniikka, jolla voidaan valmistaa myös seinävaatteita, tuolinpäällisiä, laukkuja ja melkein mitä vaan.

Silmujen koukkuamista

Rug hooking -koukkuja

Kuva piirretään ensin pohjakankaaseen vedenkestävällä tussilla kankaan langansuuntia mahdollisuuksien mukaan myötäillen (säkkikangas tai muu harvasidoksinen, kestävä kangas, jossa langat pääsevät liikkumaan toistensa lomassa, siksak reunoihin!). Malli kannattaa ensimmäisissä töissä laatia riittävän yksinkertaiseksi, ja varautua myös siihen, että purkamaankin voi joutua. Suikale lähtee onneksi helposti takaa vetämällä.

Työ kannattaa myös kiinnittää ompelukehykseen, jolloin molemmat kädet vapautuvat työskentelyyn koukun ja kangassuikaleen kanssa.

Räsyistä leikataan tasalevyistä (1-1,5 cm) suikaletta. Se pidetään pohjakankaan alapuolella, ja siitä koukutaan erityisellä koukulla oikealle puolelle n. 1,5cm korkeita silmuja, yksi kerrallaan. Pinta täytetään tasaisesti, kuitenkin niin, ettei pohjakangas ala venyä. Taakse ei saa jäädä pitkiä hyppäyksiä, ja suikaleen alku ja loppu vedetään kokonaan oikealle puolelle, ja leikataan lopuksi tasan nukan kanssa.

Suikaleen materiaaliksi käy melkein mikä tekstiili hyvänsä, vaikka perinteisesti siihen on käytetty villakangasta. Erilaisilla materiaaleilla saa aikaan mielenkiintoisia pintoja; karkeita, sileähköjä, kiiltävää, mattaa, untuvanpehmeää, jämäkkää… Matonkudontaan tarkoitettu trikookude käy myös hyvin. Sen voi joutua halkaisemaan, mikäli se ei muuten helposti kankaan läpi tule.

Työ viimeistellään kääntämällä kankaan reunat maitoliiman tai kankaisen nauhan avulla nurjalle puolelle, tai ompelemalla se halutuksi esineeksi.

Erilaisia esimerkkitöitä voi käydä katsomassa Tikkelin kotisivuilla Rug hooking -sivun galleriassa. Koukkuja, muita tarvikkeita, ohjeita ja neuvoja saa samasta paikasta.

Tekijä Kati Levola

Tikkeli on pieni käsityöyritys Noormarkussa, Porissa.

Käsitöitä olen tehnyt koko ikäni, ja ihan toisen ammatin hankittuani ja sitä vuosikaudet harjoitettuani ryhdyin myös yrittäjäksi vuoden 2008 alussa. Matka on tuonut kestovaippojen ompelun kautta omien mielikuvitustekstiilien suunnitteluun ja tekemiseen, käsityötarvikkeiden myymiseen ja erityisesti käsityöohjauksien järjestämiseen.

Viimeisin villitys on ollut rug hooking, Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa perinteinen käsityötekniikka, jolla voidaan valmistaa mattoja, mutta muutakin seinävaatteista asusteisiin sekä laukkuihin. Mum’s Designin ihanat laukut ja jumppapallot on tehty juuri tällä tekniikalla. Rug hookingin loistavuus on sen edullisuudessa (säkkikangasta+räsyjä) ja joustavuudessa; vain mielikuvitus on rajana sille, mitä tekniikalla voi tehdä. Suomessa tekniikassa ei ole edes historian painolastia, joten jokainen harrastaja voi tehdä mitä haluaa.

Käsityömessuilla kiertäessäni olen tavannut muutamia ihmisiä, jotka ovat harrastaneet tekniikkaa jo pitkään. Yleensä taustalla on yhteyksiä Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Hauskaa on ollut jakaa kokemuksia. Itse tutustuin tekniikkaan ystävän vinkatessa siitä. Olen selannut Internetiä ja tilannut kirjoja Britanniasta. Olen löytänyt yhteyksiä Yhdysvaltoihin, josta tilaan Suomeen rug hooking -koukkuja, ja josta olen saanut paljon hyödyllistä tietoa.

Tähän blogiin aion liittää hiljalleen kuvia omista ja muitten harrastajien rug hooking -töistä, sekä tarinoita, joita kuulen. Blogin seinät ja katto ovat kuitenkin liikkuvia, joten kaikenlainen käsitöihin ja yrittämiseenkin liittyvä on tänne tervetullutta. Jos haluat jakaa ajatuksiasi ja kuvia käsitöistäsi täällä, kirjoittele kommentteja ja lähetä kuvat mieluiten sähköpostilla osoitteeseen tikkeli@tikkeli.fi.

Kuulumisiin!