Harrastajan kirje
Viime syksynä sain eräältä rug hooking -harrastajalta hauskan kirjeen. Hänen luvallaan liitän sen tähän:
“Olen harrastanut rug hookingia aktiivisesti kymmenisen vuotta , mutta opin sain jo 50-luvun lopulla, 5-6 vuotiaana, naapurin Gertie-tädiltä. Hän teki tällä tekniikalla “kynnysmattoja” jopa myyntiin asti. Hänen tyttärellään on säilynyt muutamia äitinsä tekemiä mattoja, mutta mielenkiinto mattojen tekemiseen ei juuri ole periytynyt.
Gertie-tädillä oli tiettävästi “kytkyjä” Pohjois-Amerikkaan, ainakin Kanadaan, joten luultavasti hän sai oppinsa sieltä, tytär ei osannut kertoa. Muistikuvien mukaan hänen mattonsa olivat hyvin perinteisiä, kuviot keskellä ja reunoilla boordit. Hän oli hyvin sukkela, ja oli valtavan kiehtovaa seurata hänen työskentelyään.
Gertie-täti kutsui tätä harrastusta påtaamiseksi, suomenruotsalainen kun oli. En tiedä oliko se hänen itsensä keksimä nimi, påtahan tarkoitta kaivella. Joten meidän kylällä on aina puhuttu potaamisesta, ja puhutaan vieläkin.
Kun päätin vihdoin 2000-luvun alussa kokeilla tätä tekniikkaa, sain lainata Gertie-tädin koukkuja, joten ne ovat olleet minulla pian 10 vuotta lainassa. Korkea aika saada omat koukut! Mieheni on yrittänyt erilaisista vanhoista ruuvimeisseleistä valmistaa koukkuja, mutta sellaista “käteen sopivaa” ei vielä oikein ole syntynyt.”
Nyt noita koukkuja on siis Suomessakin tarjolla, vaikkakaan ei aivan samaa mallia.
Tämän harrastajan töitä on näkyvillä myös Tikkelin Rug hooking -galleriassa. Iloksenne liitän tähän kuvan, joka esittää kirjeessä mainitun Gertie-tädin lehmiä.
Tekijä Helena Fredriksson
